Hiilen luonne

Hiili on leikkisä, vauhdikas ja aina valmis toimintaan. Hiili on tarkkaavainen ja nopea reaktioissaan. Mutta kun mitään ei tapahdu, osaa Hiili rentoutua ja on siten myös mitä parhain kainalokoira ja ihana seuralainen kotona. Hiiltä on ollut ilo kouluttaa – se oppii nopeasti, nauttii leluilla leikkimisestä ja sille maistuu ruoka.

Hiili MH-luonnekuvattiin hieman alle kahden vuoden iässä:

Hiilen MH-kuvaustulos KoiraNetissä

Lue lisää MH-luonnekuvauksesta Kennelliiton sivuilta.

Tervehtiminen ja käsittely

Ulkona Hiili ei ole erityisen kiinnostunut vieraista ihmisistä, elleivät nämä jää seurustelemaan pidemmäksi aikaa ja Hiili käyttäytyy MH-kuvausvideolla hyvin itselleen tyyppillisesti tervehtimistilanteessa. Sen sijaan kotona Hiili hakeutuu heti vieraidenkin ihmisten seuraan ja vieraat valjastetaan rapsutuskoneiksi tai päänalusiksi.

Videolla Hiili hieman väistää testinohjaajaa tämän kumartuessa käsittelemään, mutta ei kuitenkaan nouse ylös istumasta. Vastaavalla tavalla Hiili nojasi aavistuksen tuomarista poispäin myös näyttelyissä. Muuten Hiili antaa käsitellä itseään ja on heti valmis leikkimään kanssani ikävämpienkin hoitotoimenpiteiden, kuten korvien nyppimisen, jälkeen.

Leikkiminen

Puolivuotias Hiili vetoleikkii

Hiili pitää niin vetoleikeistä kuin lelun jahtaamisesta. Se tarttuu heti koko suulla ja normaalisti leikkiessä vetää vastaan innolla siirtäen painon hyvin taakse. Kuten MH-kuvauksessakin nähtiin,  ei Hiilen puruote ole erityisen vahva ja se päästää välillä irti. Omia leikkisääntöjä noudattaessamme se kuitenkin vetää kunnes pyydän irroittamaan. MH-kuvausvideolla näkee kuinka Hiili istuutuu testinohjaajan lopettaessa liikkeensä, mikä huvitti minua, niin Hiili hienosti yleisti aiemmin opetetut säännöt uuteen henkilöön: kun istuu, leikki jatkuu.

Vahvisteissa vetoleikkejä korkeamman sijan vie Hiilellä pallo, tai muu vähällä ilmanvastuksella lentävä lelu, jonka perään voi kiihdyttää. Uskon, että saalisärsyke ja mahdollisuus juosta täysiä ovat se maaginen yhdistelmä. On hienoa päästä hyödyntämään palloa agilityssä, mutta monille arjen ärsykkeille, kuten polkupyörille ja lenkkeilijöille, olen pyrkinyt vahvistamaan päinvastaista, eli minuun suuntautuvaa toimintaa. Hiilen innon juosta ja jahdata viehettä voi nähdä myös muutamasta ratajuoksuvideosta:

Rauhoittuminen

Aktiviteettitaso-osiossa mitattiin mitä koira tekee, kun mitään ei tapahdu: oma ihminen ei ole vuorovaikutuksessa, eikä ympäristössä tapahdu mitään erityistä. Tälläisissä tilanteissa Hiili asettuu aika pian aloilleen. Videon kuvaamisen jälkeen olemme opetelleet vielä taukokäytöksen, jossa rentoutumisesta ja aloilleen asettumisesta on tehty kannattavaa – pääseehän niin ennen pitkää takaisin hommiin. Näin olen päässyt yleistämään rauhallista taukokäyttäytymistä eri tilanteisiin, joista hiotuinta se on agilitytreeneissä ja vastaavissa treenitilanteissa. Niissä Hiili asettuu aloilleen joko omaan kulmaukseen tai häkkiinsä, itse voin joko olla läsnä tai jättää Hiilen yksin.

Hiili taukoilee agilitytreeneissä, 19.7.2011

Potentiaalisen jännän äärellä kuulina kuin kurkku

MH-kuvauksen etäleikkiosio oli mielestäni Hiilelle hyvin neutraali tapahtuma, mutta siitä käy hyvin ilmi Hiilelle tyypillistä toimintaa: Hiili havaitsee etäleikkijän heti, säntää sitä kohti saatuaan siihen mahdollisuuden ja kun asia on hetkessä tsekattu, lähtee etsimään jotain muuta tekemistä, mutta kun sellaista ei löydy palaa etäleikkijän luokse.

Yllätysosiossa taas kiskaistaan haalari koiran nenän edestä ylös. Kuten videolta näkyy, Hiili väistää noin metrin katse koko ajan haalarissa, käy haalarin luona ja jatkaa sitten tukimaan muuta. Pikainen käväisy haalarin luona jätettiin kuitenkin huomiotta uteliaisuutta arvioitaessa ja Hiilen odotettiin tulevan haalarin luokse pidemmäksi aikaa. Hiilelle tälläinen nopea tilanteen toteaminen on kuitenkin tyypillistä, jos mitään lisä-ärsykettä ei tule. Voi olla että siihen liittyy pientä epävarmuutta. Haalarin uudelleen ohituksissa nähdään, ettei jäljelle jäänyt pelkoa.

Ääniherkkyyttä räminälaitteella tarkastellessa toistuu sama kuvio kuin haalarilla, mutta Hiili jää hieman pidemmäksi aikaa seisomaan laitteen eteen, minkä kuvaajat laskevat välittömäksi uteliaisuudeksi.

Aaveiden luona saadaan Hiilen kuvauksen ensimmäiset haukutkin esiin. Itse olin odottanut, että Hiili saattaisi kommentoida jo aiemmissakin osioissa – mutta toisaalta jos Hiili saa edetä ja määritellä etäisyyden melko vapaasti, se harvemmin haukkuu. Kun aaveet alkavat lähestyä, Hiili siirtyy hihnanpäähän lähemmäs niitä. Välillä se istuu alas. Kun aaveet ovat yhä lähempänä, alkaa Hiili myös haukkua. Välillä se peruuttaa pari askelta, mutta pysyy koko ajan aaveiden ja minun välissä. Pidin erityisesti siitä, kun Hiili päästettiin irti, se kaarsi kohteliaasti sivulta aaveen luokse ja tätä nuuhkaistuaan, tervehti iloisesti. Ennen kuin testinohjaaja ja allekirjoittanut ehtivät siirtyä seuraavaan askeleeseen, oli Hiili jo tarkastamassa toista aavetta ja kun sekin osoittautui tavikseksi, löytyi lisähupia jonkun työntekijän maahanpudonneesta hanskasta. Lopulta aaveet tervehdittiin myös kuvauksen kaavan mukaan.

Tasapainon hakua

Tarkkaavaisuus, rohkeus ja nopeus reaktioissa ovat toivomiani ominaisuuksia agilitykoiralle, koska katson tälläisellä koiralla olevan enemmän potentiaalia vauhtiin agilityradalla ja esteopetus on nopeampaa kuin koiralla, jonka uusiin asioihin totuttamiseen menee aikaa. Hiilen rohkeus ei kuitenkaan ole niin posketonta, että se olisi rämäpäisyyttään vaaraksi itselleen esteillä. Toisaalta nämä ominaisuudet myös asettavat omat haasteensa arkitaitojen opettamiselle: ympäristön ärsykkeet eivät jää huomaamatta ja reagoimatta. Tärkeää onkin päästä alusta asti johdonmukaisesti ehkäisemään / muovaamaan reaktiota ja sen voimakkuutta toivotunlaiseksi, mutta mielestäni tälläisen koiran opettaminen on jokatapauksessa hieman haastavaa arjessa ja siksi jalostusvalinnoissa pyrkisin hieman rennompaan ja rauhallisempaan suuntaan.

Haasteista matkanvarrella

Hiili tuli meille viikkoa vaille viisikuisena ja olisi ollut mielenkiintoista nähdä minkä verran paremmilla valinnoilla ja sosiaalistamisella esimerkiksi hihnakävelystä olisi voinut tehdä helpompaa ärsykerikkaassa ympäristössä, jossa koirakohtaamisia tulee muutaman minuutin välein. Kuten kerroin Hiili on hyvin tarkkaavainen, eikä siltä jää ympäristön tapahtumat huomaamatta. Jos se olisi vapaana, se säntäisi tutkimaan mitä tapahtuu ja asia saattaisi olla sillä selvä. Hihnassa ei kuitenkaan pääse etenemään koiran ehdoilla, eli vaikkapa riittävän vauhdikkaasti, ja turhautuminen lienee yksi kiihdyttävä tekijä. Mukana voi olla myös jossain määrin epävarmuutta, vaikkei sitä esimerkiksi MH-kuvauksessa havaittu. Hiilellä tälläinen tunnetila purkautuu herkästi haukkumisena. Hiili rentoutuu kuitenkin nopeasti, kun ärsyketulvaan tulee hieman pidempi katkos,  mikä ruuhka-aikaan on saattanut tapahtua vasta kotona.

Hiilen kanssa rentojen, löysällä hihnalla kuljettavien ulkoilujen eteen on tehty paljon työtä ja voidakseen hyvin Hiili tarvitsee keskimäärin noin kaksi tuntia reipasta ulkoilua päivittäin. Osan ruuasta tulen käyttäneeksi ihan huomaamatta joka päivittäisiin harjoituksiin. Sairasloma tai työmatkat eivät ole ongelma, sillä useamman päivän kevyempi köllöttely ei kaada pakkaa, vaan Hiili on rento sohvakaveri hetken lyhyemmilläkin lenkeillä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *